Sekalaista

Oltiin sunnuntaina vähän koirapuistoilemassa. Ensin oltiin vaan me ja Mauski, kun satuttiin taas paikalle kurjasti niin, ettei siellä ollut ketään. Onneks oli tullut pallo mukaan niin heiteltiin sitä ja poika pääsi juoksemaan kaikessa rauhassa. 

My name is Tähkä, Lauri Tähkä

Sattu sinne sit meidän piristykseksi noin vuoden ikänen Luka -koira myös ja Mauski pääsi pitkästä aikaa leikkimään vähän enemmän :)

"lisää lisää lisää, mennää jo!"

Mauski näyttää ihan vampyyrilta noilla korvilla ja kuolavanoilla :---D

Maanantaina, 16.4, oli Mauskin Turkuun muuttamisen vuosipäivä, joten sen kunniaksi otettiin vähän poseerauskuvia ;)

Jotenkin toi vuosipäivä ja sen lähestyminen toi mulle mieleen yhden kirjan, jonka sain vuonna 1998 synttärilahjaksi. Kyseinen kirja on Thomas Windingin "Pieni koirani Mestari ja muita eläimiä", joka kertoo miehestä, jonka oven taakse ilmestyy koira, joka on päättänyt tulla asumaan sen kanssa. Lastenkirja toi kai pitkälti on, kun siinä on eläinsatuja, joita se mies ja koira kertoo toisilleen. Mut yks kohta, johon nyt päätän tän postauksen, jäi mulle mieleen jo sillon 7-vuotiaana ja on tässä viimisen vuoden aikana palautunut mieleen useasti:

"Ja niinhän se on. Mestarista on tullut pieni hyvä ystäväni. Hän on lemmikkini ja paskiaiseni ja unikekoni, pikajuoksijani, sirkuskoirani. Hän on ahmatti ja sottapytty, haisunäätä ja hiukan myös laulukoira. Ei kaikkea samalla kertaa, vaan toisinaan yhtä, toisinaan toista."